lauantai, 10. helmikuu 2007

Muistakaa silti ettei Keskusta ole paras vaan Kokoomus on

Hei vain, lukijat! Erityisesti sinä, Schizo-Janne, sinä pieni silmälasipäinen suuri mies! Ja sinä, Visukinttu, sinä hiukseton lemmen hypertutor! (Kirjoita jo seuraava osa seksikoulusta, jooko, me ei jakseta odottaa.) Se olen minä, Milla B., seurapiirien kerman kahdestoista maitorasvaprosentti!

Tiedän, tiedän, olen ollut pitkään poissa. En aio pitkästyttää teitä kertomalla vaikenemiseni taustoista, mutta uteliaille kerrottakoon elämäni olleen tänä aikana aivan yhtä antoisaa, kuin ennenkin. Voisi jopa sanoa, että keksittyäni vaurautta, seksiä ja pumpernikkeleitä tyhjästä materialisoivan taikakoneen elämäni on ollut jopa hauskempaa kuin ennen.

Ennen kuin kaivatte esiin vappuhuiskanne, metsästystorvenne ja vesiskootterinne, kerron etten valitettavasti ole palaamassa skeneen - en ainakaan ennen kuin Turisti lopettaa, sillä hän sanoo kaiken paremmin ja selkeämmin kuin minä.

Mutta miksi, miksi annan kuulua itsestäni näin yllättäen? Miksi heittelen päällenne valmiita kaupan kakkupohjia, jos en aio jatkaa sairasta performanssiani hautaamalla teidät seuraavaksi kermavaahtoon ja mansikkahilloon? Miksi riisun itseni alasti, ellen aio... No, vaikka uida alasti? Ellette jaksa lukea tätä kirjoitusta pidempään, etsikää jostakin metsä (niitä löytyy usein puiden läheltä) ja vaeltakaa niin pitkään, että löydätte kivipaaden. Kun pääsette kivipaaden luo, riisukaa itsenne alastomiksi, asettakaa kivipaadelle uhrilahjana lampaan lapa ja kysykää Äiti Maalta, miksi minä kirjoitan tätä. Jos Äiti Maa ei vastaa, pukekaa luimistellen vaatteet takaisin päällenne ja syökää lampaan lapa varoen katsomasta toisiinne.

Jos taas elämänne on sen verran sisällötöntä, että voitte aivan hyvin kuluttaa pari hassua minuuttia tämän blogin lukemiseen, lukekaa seuraava virke: Olen hetkellisesti palannut tämän ja tämän takia.

Katsokaas, minä rakastan Minäkin olin Matin kanssa -blogia. En kuten aviopuolisot rakastavat toisiaan, vaan kuten neekeriorja rakastaa prinsessaa linnan käytävän pimeässä syvennyksessä. Tai kuten Birdy rakastaa täysin absurdeihin paikkoihin ripoteltuja hymiöitä. Kuten PA rakastaa pekonia.

Tämän johdosta minäkin haluan kantaa korteni kekoon ja aloitan Blogistanissa lähitulevaisuudessa kulovalkean tavoin leviävän meemin: Kerron Minäkin olin Matin kanssa -blogin kirjoittajan tavoin, miten minä olisin Matti Vanhasena selittänyt, mistä kumppanini - siis minut - löysin. (Viimeajat pullossa tai sellainen kädessä viettäneille tiedoksi, että Matti löysi Susan Kurosen Suomi24:n treffipalvelun avulla, vaikka väitti ensin medialle löytäneensä ex-heilansa Ikeasta.)


Selitys nro #1: Toisin kuin Matti, minäkään en olisi MOMK:n kirjoittajan tavoin alentunut väittämään löytäneeni seuraa Ikeasta. Minä olisin selityksessäni kävellyt Alepassa ruokaostoksilla, kun jauhelihapakettia kylmäaltaasta poimiessani käteni osuu siroon, feminiinisen viehättävään käteen. Punastuen kohotan katseeni ja huomaan tuijottavani raukeisiin sinisiin silmiin, joista voisi tappaa. Annan itseni sukeltaa hetkeksi, vain hetkeksi, silmien päästä repimiseen huipentuviin tappofantasioihin, kunnes pudistan päätäni ja sanon mattimaisen toteavasti: "Jauhelihassa on paljon proteiinia."

Naurahdamme - minä rehellisen suomalaisesti "hahah", hän naisellisen viehättävästi "tsihihih" - ja jatkamme kumpikin matkaamme. Minä työnnän ostoskärryjä, hän kantaa punaista koria, jossa näen olevan ainakin spaghettia, oliiveja, perunalimppua ja shampoota.

Kun maksan kassalla ostoksiani (pankki, ei koskaan luotto), kuulen takaani spaghetin, oliivien, perunalimpun ja shampoon ääntä. Hän on siinä.

En yleensä toimi hetken mielijohteesta vaan harkitsen pienimmätkin tekoni, mutta nyt jään odottamaan häntä, tietämättä itsekään syytä. Hän kävelee luokseni ja nyökkää hymyillen kohti ovea. Me emme tarvitse sanoja.

Kun astumme ulos ovesta, näen rinnat. Kun kohotan katsettani, näen myös jotain, pään tai jotain, en kykene keskittymään. Rinnat kertovat olevansa Milla B.

En voi itselleni mitään. Tartun Milla B.:hen, minun on pakko tarttua häneen. Hetkeäkään epäröimättä dumppaan kaupassa tapaamani hölmistyneen näköisen Harmaan Hatun, kannan Milla B.:n mukanani limusiiniini (meillä poliitikoilla on sellaiset) ja alan heti sisään päästyämme kertoa hänen korvaansa kiihkeällä äänellä, miten transatlanttiset suhteet pitäisi mielestäni hoitaa. Eli varovasti.

Selitys nro #2: Istun tietokoneellani. Mattivanhanen.netin blogia pitäisi päivittää. Mutta mitä kirjoittaisin? Uutisissa ei ole mitään aiheita, joista olisi helppo repiä kevyttä, aavistuksen verran absurdia lääbää. Kirjoitinko minä "lääbää"? Hassua.

Jos katsoisi vähän mitä muita sivuja netissä mattivanhanen.netin lisäksi on...

Hei, mikäs tämä on! Jonkinlainen treffipalvelu...

Hei, mikäs tämä on! Nimimerkki Seafuckthorneforrester...

Hei, minä rakastuin häneen! Tällaista sattuu vain internetissä!

Onpa kivaa, että on olemassa Cityn deittipalvelu. Se on paljon parempi kuin Suomi24:n deittipalvelu, johon päin meitsi ei kusekaan.

***

Niin, minun vain teki mieli kirjoittaa jotakin pitkästä aikaa. Tarkkaavaisimmat ja uskollisimmat lukijani ovat saattaneet huomata, ettei tämän kirjoituksen tyyli ole suoranaisesti aivan sitä perinteisintä Milla B.:tä - mutta se on täysin suunniteltua.

Näin minä saan aikaan hämmennystä ja kohua, ja mikäli hyvin käy, ihmiset alkavat taas epäillä, että Milla B. olisikin parodia eikä totista totta - ja minä saan siinä sivussa lisää lukijoita, mikä on kivaa. (Terkkuja Ikkuna-Iinekselle!)

Ja nyt, rakkaat lukijani. Välähdys, kirkaisu, kaiken alleen peittävä pimeys.

sunnuntai, 28. elokuu 2005

Pohdintoja

Moi!

Olen tässä viime aikoina vähän miettinyt asioita... Tai no, sanotaan suoraan: en ole miettinyt mitään. Itse asiassa olen aika pitkälti keskittynyt vain viineihin, ruokaan ja rauhalliseen chillailuun. Tiedättehän, chillailu - se juttu mitä työssäkäyvät ihmiset eivät voi tehdä, koska he eivät ole tarpeeksi viisaita elämään taiteellisten kykyjensä avulla ja joutuvat elämään työllä!

Tai isänsä rahoilla...

Tai huoraamalla? Oho, Mistäs tämä tuli? Huoraaminen on laitonta ja syntistä... Mutta ihan kivaa.

Apua!

Niin, en ole miettinyt mitään. Mutta silti mieleeni tuli väkisinkin, että ehkä tämä blogi alkaa jo olla vähän kulunut. Tarkoitan, pointti on varmaan tullut jo melko selväksi? Sitä paitsi, nykyäänhän meillä on No Sex in the City (ja Visukinttu). He tekevät tämän paljon paremmin... Mitä tämä sitten onkaan. Paitsi tietysti erään teleoperaattorin piilomainontaa, koska kaikki on sallittuja sodassa, rakkaudessa, teleoperaattorimainoksissa ja kokaiinipöllyssä!

Ei sillä, etteikö tätä olisi aina toisinaan ihan hauska kirjoittaa - se vain tuntuu jotenkin turhalta. Ja mitä järkeä tässä on, kun kaikki kuitenkin tietävät kuka minä olen? Siis minähän olen minä! Katso kameraan, äläkä siihen ruutuun! Kaikki sen tietävät... Paitsi nimimerkki velikulta. Kyllä hän nyt varmasti pettyy.

Toisaalta tämän avulla on mukava vain huudella ihmisille väärän nimen turvin. Esimerkiksi Panulle. Panu hei, onko näkynyt paljon nuoria, fasistisen pahoja naisia?

Tajusitteko.. Panu? Hän puhuu aina nuorten naisten fasistisesta pahuudesta. Ja minä huusin hänelle ironisesti... Hah hah haa. Olen uskomaton! Joskin käytän tässä merkinnässä hämmentävän paljon pisteitä...

Tai Turisti, tuo Turisti-nimimerkillä bloggaava kokki. Turisti, me kannatamme molemmat Kokoomusta ja vihaamme vasemmistohippejä!

Mutta onko tämä pitkiin aikoihin enää edes ollut muuta, kuin paikka johon kirjoittaa kaikki huonot jutut humalassa, koska niitä ei viitsi kirjoittaa oikeaan blogiin?

Ja nythän Illuusia voi huoahtaa helpotuksesta - tämä todella oli sepitettä, joten hän on ollut aivan kaikessa oikeassa! Anteeksi, Illuusia!

Mutta mistäs sitä tietää. Ehkä minä taas seuraavaksi humalassa kotiin sattuessani olen taas päässyt omaksi itsekseni tämän kammottavan sivupersoonani kourista ja voin taas kirjoittaa huoletta Milla B.:n blogia. Tai sitten vain teen pirtelöä niin, että jäätelöä roiskuu kaikkialle... Niin käy aina, kun teen humalassa pirtelöä. Se ei ole helppoa!

Joka tapauksessa: nyt mun on juostava olohuoneeseen, koska Rikuolli on juuri aikeissa työntää rakkauden sauvasekoittimensa mun kivikovaksi jumahtaneeseen vaniljajäätelöni.

Au revuaarch!

- Milla B.

lauantai, 27. elokuu 2005

Äh saatana

Moi! Rikuolli on kuollut!

No ei vaiskaan.

Mutta jokin vika Rikuun on tullut. Toissapäivänä kysyin siltä voitaisiinko me lähteä kaupungille... Mitäs mä kysyinkään. No, Rikuolli vaan kuuntelee Toolia talvipuutarhassa.

Ei nyt oikein jaksa.

lauantai, 20. elokuu 2005

Meemi ja lista

Hei, mä löysin meemin! Mahtavaa! Viimeisestä onkin jo aikaa. (via joku tyyppi)

Vastaa kysymyksiin laulujen sanoilla ja nimeä lähteesi...

Mitä harrastat:

Äh, ihan tyhmä. Missä laulussa lauletaan porealtaassa lekottelusta tai läppärin kanssa touhuamisesta uima-altaassa, uimapatjalla? Lähimpänä olisi ehkä...

Ride si sapis
'Ave atque vale'
I shall rise again
Bardo of the flesh
So feast on me
All my bones are laughing
As you're dancing on my grave
'Ave atque vale'

Mr Bungle - Ars Moriendi

Ketä rakastat:

Dii dii dii diidiidiidii dii

- Kummisedän tunnari

Mistä haavEI JUMALAUTA, miten huono meemi! Teen ennemmin jonkun listan. Missä niitä listoja on? Tahdon listan! Jaa, Skrubussa.

1. Ensimmäinen radiomuistosi?
Kun mä olin pieni, mulle piti syntyä pikkusisko. Sitten äiti synnyttikin radion... Jaa, mutta tämä olikin jo kahdeksas radiomuisto.

2. Mikä on suosikkiohjelmasi?
Huono kysymys.

3. Milloin suljet radion?
Äh.

4. Unelmoitko koskaan oman radio-ohjelman tekemisestä?
Jatkuvasti. Taustalta kuuluisi hurjaa vauhtia asfalttitiellä singahtelevien kauppakärryjen ääntä koko ohjelman ajan.

Olipas typerä listakin. Tämän voisi melkein jättää julkais... No, menköön! Täällä eletään ihan reunalla!

- Milla B.

lauantai, 20. elokuu 2005

Kuulumisia

"Vrrruuum Kimi, vrrruum" vaikeroin herätessäni ja hätkähdin. Äh, se olikin vain unta!

Hieroin unihiekkaa silmistäni ja katselin ympärilleni. Onpas hauska herätä taas uuteen päivään! Herääminen ei ole lähiaikoina tuntunut yhtä hyvältä kuin tavallisesti. Mä olen keskittynyt oikeastaan koko viikon vaan dokailemaan shampanjaa ja polttelemaan jonkinlaisia yrttikasveja joita ostin pehtooriltamme, koska Tommi Evilä voitti urheilupalkinnon. Meidän Tommi!

Rikuolli on ilmeisesti musta vähän huolissaan, koska se oli soittanut faijan kartanolle - vaikka mä vain olen isänmaallinen! Yhtenä yönä makailin narkoottisista aineista ja pontikasta sekapäisenä kartanomme metsässä ja hyräilin isänmaallisia marssilauluja sammalmättäällä maaten, kun Riku ja faija tulivat ketunmetsästysasuihin pukeutuneena, kahtatoista vinttikoiraa taluttaen mun luokseni. "Milla Beeseni, enkelini, meidän pitää jutella" sanoi faija ja kantoi mut kartanolle ja takkahuoneeseen.

Riku ja faija olivat kuulemma keskustelleet musta. Ne yrittivät selittää jotakin miten se on ihan oikein että juhlii urheilumenestystä, mutta liian pitkälle ei sovi mennä, tai saattaa tapahtua jotakin pahaa ja haavoittaa sieluaan. Nyyhkytin voipuneena ja oksensin faijan metsästyssaappaille. Sitten nukahdin.

Nyt kaikki on ihan hyvin. Me keskusteltiin asiat läpi ja faija lähti yökoneella takaisin Isoon Omenaan hoitamaan bisneksiä.

Jossakin vaiheessa yötä Riku könysi viereeni, heitti rakkauden gladiaattoriverkkonsa mun lemmen areenaleijonani päälle ja survoi keihäällä niin että koko taistelutanner oli täynnä veristä mössöä. Rikuollilla ei nimittäin ole koskaan ongelmia erektion kanssa, vaikka hän olisi kuinka humalassa!

- Milla B.