Nyt mä olen iloinen. Mä olen niin iloinen, että ellen mä olisi fiksu ja koherentti kokonaisuus, mä varmaan heittäisin nämä tässä lautasella mun vieressä olevat osterit ilmaan ja kiekuisin onnesta kuin kukko.

Me ostetaan Rikun kanssa se talo, mitä ollaan suunniteltu. Se on nyt varmaa. Faija antoi suostumuksensa ja tietty sitten samalla lupasi maksaa puolet, niin kuin sen pitääkin. Kaikki on oikeastaan nyt periaatteessa jo järjestetty, me ollaan sovittu välittäjän kanssa suullisesti ja silleen. Tosi ihanaa.

Tämä meidän nykyinen "pääasunto" ei tämäkään ole mikään huono, ei todellakaan. Tämä on vaan jotenkin liian ahtaan tuntuinen nyt kun täällä on asuttu jo pari vuotta, kaikki on jollakin tavalla vaan liian tuttua. Mä haluan liikkua ja muutella uusiin taloihin koko ajan. Ja ei se kahdenkymmenen minsan ajomatka keskustaan nyt niin ylitsepääsemätön este ole, ajelee vaikka eri autoilla aina niin ei hirveästi kyllästy. Elämä on tosi ihanaa.

Tietty jotain huonoakin on, ainahan sitä on. Salis uhkaa lopettaa päivyrin kirjoittamisen. Se olisi mun mielestä tosi tyhmää, koska siinä menisi taas yksi tämän blogistanin kirjoittajista, joka uskaltaa kirjoittaa rehellisesti ja sanoa oman mielipiteensä suorasti. Moni ei siihen pysty, paitsi esmes mä nyt tietty, vaikka itseäni kehunkin. Ja hei mä tykkään lukea ihmisten päivyreitä, koska mä olen utelias, toisten yksityisasioista kiinnostunut mielipuoli, kuten kaikki blogien lukijat, vaikkei ihmiset oikein sitä kehtaa edes itselleenkään tunnustaa.

Mä olen huomannut, että mä kirjoitan tähän mun päivikseen aika paljon muista blogeista, vaikka se ei alunperin kylläkään ollut yhtään mun tarkoitus. Koska siis mitä järkeä olisi kirjoittaa päivyriä päivyreistä... Eihän siinä ole järkeä. Ei kukaan voisi olla niin sisällä tässä blogijutussa?

Voikohan rahassa uida?

Mä olen aika väsynyt, kun on ollut niin työntäyteinen päivä. Tai no lähinnä ajatteluntäyteinen. Tätä uutta taloa ja kaikkea. Mä taidan mennä jo nukkumaan tai ehkä kylpyyn.

Buonno vidzo!

- Milla B.