Hei vain, lukijat!
Erityisesti sinä, Schizo-Janne,
sinä pieni silmälasipäinen suuri mies! Ja sinä, Visukinttu, sinä hiukseton
lemmen hypertutor! (Kirjoita jo seuraava osa seksikoulusta, jooko, me ei
jakseta odottaa.) Se olen minä, Milla B., seurapiirien kerman
kahdestoista maitorasvaprosentti!
Tiedän, tiedän, olen ollut pitkään poissa. En aio pitkästyttää teitä kertomalla
vaikenemiseni taustoista, mutta uteliaille kerrottakoon elämäni olleen tänä
aikana aivan yhtä antoisaa, kuin ennenkin. Voisi jopa sanoa, että keksittyäni
vaurautta, seksiä ja pumpernikkeleitä tyhjästä materialisoivan taikakoneen elämäni
on ollut jopa hauskempaa kuin ennen.
Ennen kuin kaivatte esiin vappuhuiskanne, metsästystorvenne ja vesiskootterinne,
kerron etten valitettavasti ole palaamassa skeneen - en ainakaan ennen
kuin Turisti lopettaa, sillä hän
sanoo kaiken paremmin ja selkeämmin kuin minä.
Mutta miksi, miksi annan kuulua itsestäni näin yllättäen? Miksi heittelen
päällenne valmiita kaupan kakkupohjia, jos en aio jatkaa sairasta
performanssiani hautaamalla teidät seuraavaksi kermavaahtoon ja
mansikkahilloon? Miksi riisun itseni alasti, ellen aio... No, vaikka uida
alasti? Ellette jaksa lukea tätä kirjoitusta pidempään, etsikää jostakin metsä
(niitä löytyy usein puiden läheltä) ja vaeltakaa niin pitkään, että löydätte
kivipaaden. Kun pääsette kivipaaden luo, riisukaa itsenne alastomiksi,
asettakaa kivipaadelle uhrilahjana lampaan lapa ja kysykää Äiti Maalta, miksi
minä kirjoitan tätä. Jos Äiti Maa ei vastaa, pukekaa luimistellen vaatteet
takaisin päällenne ja syökää lampaan lapa varoen katsomasta toisiinne.
Jos taas elämänne on sen verran sisällötöntä, että voitte aivan hyvin kuluttaa
pari hassua minuuttia tämän blogin lukemiseen, lukekaa seuraava virke: Olen
hetkellisesti palannut tämän
ja tämän takia.
Katsokaas, minä rakastan Minäkin olin Matin kanssa -blogia. En kuten
aviopuolisot rakastavat toisiaan, vaan kuten neekeriorja rakastaa prinsessaa
linnan käytävän pimeässä syvennyksessä. Tai kuten Birdy rakastaa täysin absurdeihin paikkoihin ripoteltuja hymiöitä. Kuten PA rakastaa pekonia.
Tämän johdosta minäkin haluan kantaa korteni kekoon ja aloitan Blogistanissa
lähitulevaisuudessa kulovalkean tavoin leviävän meemin: Kerron Minäkin olin
Matin kanssa -blogin kirjoittajan tavoin, miten minä olisin Matti
Vanhasena selittänyt, mistä kumppanini - siis minut - löysin. (Viimeajat
pullossa tai sellainen kädessä viettäneille tiedoksi, että Matti löysi Susan Kurosen
Suomi24:n treffipalvelun avulla, vaikka väitti ensin medialle löytäneensä ex-heilansa Ikeasta.)
Selitys nro #1: Toisin kuin Matti, minäkään en olisi MOMK:n kirjoittajan tavoin alentunut väittämään löytäneeni seuraa Ikeasta. Minä olisin selityksessäni kävellyt Alepassa ruokaostoksilla, kun jauhelihapakettia kylmäaltaasta poimiessani käteni osuu siroon, feminiinisen viehättävään käteen. Punastuen kohotan katseeni ja huomaan tuijottavani raukeisiin sinisiin silmiin, joista voisi tappaa. Annan itseni sukeltaa hetkeksi, vain hetkeksi, silmien päästä repimiseen huipentuviin tappofantasioihin, kunnes pudistan päätäni ja sanon mattimaisen toteavasti: "Jauhelihassa on paljon proteiinia."
Kun maksan kassalla ostoksiani (pankki, ei koskaan luotto), kuulen takaani spaghetin, oliivien, perunalimpun ja shampoon ääntä. Hän on siinä.
En yleensä toimi hetken mielijohteesta vaan harkitsen pienimmätkin tekoni, mutta nyt jään odottamaan häntä, tietämättä itsekään syytä. Hän kävelee luokseni ja nyökkää hymyillen kohti ovea. Me emme tarvitse sanoja.
Kun astumme ulos ovesta, näen rinnat. Kun kohotan katsettani, näen myös jotain, pään tai jotain, en kykene keskittymään. Rinnat kertovat olevansa Milla B.
En voi itselleni mitään. Tartun Milla B.:hen, minun on pakko tarttua häneen. Hetkeäkään epäröimättä dumppaan kaupassa tapaamani hölmistyneen näköisen Harmaan Hatun, kannan Milla B.:n mukanani limusiiniini (meillä poliitikoilla on sellaiset) ja alan heti sisään päästyämme kertoa hänen korvaansa kiihkeällä äänellä, miten transatlanttiset suhteet pitäisi mielestäni hoitaa. Eli varovasti.
Selitys nro #2: Istun tietokoneellani. Mattivanhanen.netin blogia pitäisi päivittää. Mutta mitä kirjoittaisin? Uutisissa ei ole mitään aiheita, joista olisi helppo repiä kevyttä, aavistuksen verran absurdia lääbää. Kirjoitinko minä "lääbää"? Hassua.
Jos katsoisi vähän mitä muita sivuja netissä mattivanhanen.netin lisäksi on...
Hei, mikäs tämä on! Jonkinlainen treffipalvelu...
Hei, mikäs tämä on! Nimimerkki Seafuckthorneforrester...
Hei, minä rakastuin häneen! Tällaista sattuu vain internetissä!
Onpa kivaa, että on olemassa Cityn deittipalvelu. Se on paljon parempi kuin Suomi24:n deittipalvelu, johon päin meitsi ei kusekaan.
***
Niin, minun vain teki mieli kirjoittaa jotakin pitkästä aikaa. Tarkkaavaisimmat ja uskollisimmat lukijani ovat saattaneet huomata, ettei tämän kirjoituksen tyyli ole suoranaisesti aivan sitä perinteisintä Milla B.:tä - mutta se on täysin suunniteltua.
Näin minä saan aikaan hämmennystä ja kohua, ja mikäli hyvin käy, ihmiset alkavat taas epäillä, että Milla B. olisikin parodia eikä totista totta - ja minä saan siinä sivussa lisää lukijoita, mikä on kivaa. (Terkkuja Ikkuna-Iinekselle!)
Ja nyt, rakkaat lukijani. Välähdys, kirkaisu, kaiken alleen peittävä pimeys.
Kommentit