Oi, kuinka väsyneeksi sitä itsensä voikaan tuntea!
Olimme Rikuollin kanssa eilen kutsuilla. Me käydään hyvin paljon
juhlissa ja kutsuilla, koska se on oiva tapa pitää yhteyttä vanhoihin
tuttaviin ja luoda uusia, mahdollisesti bisnesrintamallakin hyödyllisiä
kontakteja eri alojen edustajien kanssa.
Ooo, kuinka hauskaa meillä oikein olikaan. Musisoimme, tanssimme ja
kisailimme myöhäiseen yöhön asti, kunnes Riku viskasi pan-huilunsa
kourastaan ja siirryimme vierastupaan, jossa mä puolestani vähän
soittelin Rikun pilliä... Ei kai tämä ollut mautonta?
Tarjoilut eivät olisi kalvenneet edes sisar Turistin ruokien edessä;
alkuruoaksi chèvrejuustoa ja rucolaa, pääruoaksi katkarapu-lohipastaa
tahi Provencen broileria uuniperunoilla ja hunajamarinoidulla
kasvispedillä. Kasvissyöjille ja muille hinttareille oli laitettu
kauniisti pari salaatinlehteä lautasen reunalle, eikä hienoista
viineistä ollut pulaa.
Onnistuneen aterian jälkeen mä henkäisin, että tämä olisi mun elämäni
paras hetki, jos tuo radio ei olisi päällä. Muu seurue myhäili
myöntyväisenä ja Riku kiirehti sulkemaan radion, koska sieltä tuli
uutisia ja me emme halua kuulla moisista hirveyksistä silloin, kun
pidämme hauskaa ja bailaamme. Tai oikeastaan ikinä. Mitä se meille
kuuluu!
Rikuollikin on taas - luojan kiitos - muuttunut tavalliseksi itsekseen
ja unohtanut ne kaikki puunhalaajajutut. Illalla, kun miesväki oli
istuskellut verannalla ja puhunut politiikkaa, oli hovimestari kuulemma
kysyttäessä vastannut, että sen mielestä aivan kaikkea ei saisi
pommittaa. Mokoma
puunhalaaja-vasemmistohippi-vegaani-laktoosi-intoleranssi-huligaani!
Riku oli muiden miesten kanssa kantanut hovimestarin pihalle ja lyönyt
sitä lapiolla kasvoihin. Löytyy tästä maasta sentään vielä miehiä,
joilla on selkärankaa!
Kutsuja saisi olla enemmän. Mä kaipaan paljon rentoutumista, koska
mulla on niin paljon ajateltavaa. Kaikki korut sun muut esmes ja
parisuhteet ja muut sun muut. Nyt on pakko mennä kylpyyn.
Formula!
- Milla B.
lauantai, 30. heinäkuu 2005
Kommentit