Vuoden verran suomalaisia nettipäiviksiä seuranneena ajattelin, että mulle olisi varmaan jo tilaa täällä "Blogistanissa". Ihan ensiksi esittelen itseni teille - on pari juttua mitkä musta on pakko tietää, jotta tajuaa mun sielunmaisemaa.

Mä oon rohkea. Mä oon niin rohkea, että monet sanoo mun olevan tyhmänrohkea - mut mä en ole.

Mä oon melko varakas. Mä en häpeä myöntää sitä - mä tunnen ansainneeni tämän. Perinteinen "isi maksaa" -kuvaus sopii muhun, mutta ei sillä tavalla miten te ajattelette. Mä en saa kaikkea mitä mä haluan, mutta mä saan sen minkä voi terveen järjen rajoissa toteuttaa - jos mun faijalla on rahaa, miksi se ei saisi antaa sitä lapselleen? Mä vihaan teeskentelyä.

Sitten tärkein: mä oon suora. Asiat on kerta kaikkiaan pakko sanoa kuten ne on, tietty ellei sitten ole joku sellainen tilanne missä on vähän pakko juonia. Niin kuin nyt esmes joku sellainen, että joku ruma frendi kysyy onko se nätti jne. Kaikki mitä mä oon kumpuaa tästä suoruudesta. Mä oon niin suora, että olen melkein viivoitin tai vatupassi. Siis henkisesti. :-)
Mä en häpeä mitään, mitä mussa on - kaikkein vähiten itseäni.

Mulla on poikaystävä, Riku. Päädyttiin yhteen jossain faijan järkkäämissä juhlissa kolmisen vuotta sitten, törmättiin buffetissa ja läikytin shampanjaa sen päälle. Se oli kerrasta poikki - tsiigattiin toisiamme silmiin ja kymmenessä minuutissa oltiin miesten vessassa toistemme kimpussa kuin eläimet. Se oli rakkautta. Silloin mä sain ekaa kertaa pikapanon aikana, mä muistan sen kuin eilisen.

Oltiin laivalla eilen. On vähän krappis ja morkkis, mutta mä vakuutan itselleni ettei ole syytä - pakkohan mun on ollut käyttäytyä suorasti, mä oon mitä mä oon. Eminem sanoo sen biisissään hyvin: "And I am whatever you say I am." Riku oli hirveessä soseessa jo kapteeninpöydässä. Pulttasin sille jossain vaiheessa ihan kunnolla ja eksyin parin poliisin kanssa niiden hyttiin, ah ah sitä pampun määrää! Mutta kyllä mä häpeän. Häpeä on osa suoruutta - se kertoo, että sä oot tehnyt kuten sun sydän sanoo. Ja se on ainoa millä on väliä. Millään muulla ei voi olla väliä. Mun ei pitäisi pettää, se on klaari.

Kunkulta matkittuna lauantailista: (Kunkulla on sunnuntailista joten en kai mä kopioi liikaa? :-)

- tavattuja poliiseja: 2 kpl (po-liis... Po-lii-se-ja.)
- drinksuja: 4 valkovenäläistä / 3 blue angelia
- tanssia: 2 tuntia
- kiusallisia yskänkohtauksia kapunpöydässä: 1 kpl (kiitti vaan osteri!)
- lähtöjä kesäasunnolle, koska ei häpeältä pysty katsomaan Rikua just nyt: 1 kpl

Lisäksi oon syönyt kuin elefantti tai mammutti ja tsiigaillut vaan telkkaria. Mutta näitä päiviä on tultava, niitä on pakko tulla. Sun on tehtävä mitä sulta odotetaan ja mikä tuntuu susta oikealta. Muulla ei ole väliä. Salarakas kirjoitti bemsuista ja mun on sanottava, että vaikka en oo autoihmisiä (en todellakaan!) niin kyllä myös mä rakastan bemsuja. Kun pääsee bemsun kyytiin, voi katsoa muita jotenkin itsevarmemmin. Se tavallaan vakauttaa sua.

Mä luulen että tämä riittää tältä päivältä. Läppäri alkaa polttamaan mun reisiä ja menen varmaan vielä uimaan (en ulos sentään, en mäkään niin kreisi ole) ja loppuillan varmaan vaan makoilen ja syön jädeä. Mulla on täällä aina kauheat jädevarastot, kun tulen aina pettämisen tms. jälkeen kauheassa häpeässä tänne. :-)

Nähdään pian!

- Milla B.