Vuoden verran suomalaisia nettipäiviksiä seuranneena ajattelin, että
mulle olisi varmaan jo tilaa täällä "Blogistanissa". Ihan ensiksi
esittelen itseni teille - on pari juttua mitkä musta on pakko tietää,
jotta tajuaa mun sielunmaisemaa.
Mä oon rohkea. Mä oon niin rohkea, että monet sanoo mun olevan tyhmänrohkea - mut mä en ole.
Mä oon melko varakas. Mä en häpeä myöntää sitä - mä tunnen ansainneeni
tämän. Perinteinen "isi maksaa" -kuvaus sopii muhun, mutta ei sillä
tavalla miten te ajattelette. Mä en saa kaikkea mitä mä haluan, mutta
mä saan sen minkä voi terveen järjen rajoissa toteuttaa - jos mun
faijalla on rahaa, miksi se ei saisi antaa sitä lapselleen? Mä vihaan
teeskentelyä.
Sitten tärkein: mä oon suora. Asiat on kerta kaikkiaan pakko sanoa
kuten ne on, tietty ellei sitten ole joku sellainen tilanne missä on
vähän pakko juonia. Niin kuin nyt esmes joku sellainen, että joku ruma
frendi kysyy onko se nätti jne. Kaikki mitä mä oon kumpuaa tästä
suoruudesta. Mä oon niin suora, että olen melkein viivoitin tai
vatupassi. Siis henkisesti. :-)
Mä en häpeä mitään, mitä mussa on - kaikkein vähiten itseäni.
Mulla on poikaystävä, Riku. Päädyttiin yhteen jossain faijan
järkkäämissä juhlissa kolmisen vuotta sitten, törmättiin buffetissa ja
läikytin shampanjaa sen päälle. Se oli kerrasta poikki - tsiigattiin
toisiamme silmiin ja kymmenessä minuutissa oltiin miesten vessassa
toistemme kimpussa kuin eläimet. Se oli rakkautta. Silloin mä sain ekaa
kertaa pikapanon aikana, mä muistan sen kuin eilisen.
Oltiin laivalla eilen. On vähän krappis ja morkkis, mutta mä vakuutan
itselleni ettei ole syytä - pakkohan mun on ollut käyttäytyä suorasti,
mä oon mitä mä oon. Eminem sanoo sen biisissään hyvin: "And I am
whatever you say I am." Riku oli hirveessä soseessa jo
kapteeninpöydässä. Pulttasin sille jossain vaiheessa ihan kunnolla ja
eksyin parin poliisin kanssa niiden hyttiin, ah ah sitä pampun määrää!
Mutta kyllä mä häpeän. Häpeä on osa suoruutta - se kertoo, että sä oot
tehnyt kuten sun sydän sanoo. Ja se on ainoa millä on väliä. Millään
muulla ei voi olla väliä. Mun ei pitäisi pettää, se on klaari.
Kunkulta matkittuna lauantailista: (Kunkulla on sunnuntailista joten en kai mä kopioi liikaa? :-)
- tavattuja poliiseja: 2 kpl (po-liis... Po-lii-se-ja.)
- drinksuja: 4 valkovenäläistä / 3 blue angelia
- tanssia: 2 tuntia
- kiusallisia yskänkohtauksia kapunpöydässä: 1 kpl (kiitti vaan osteri!)
- lähtöjä kesäasunnolle, koska ei häpeältä pysty katsomaan Rikua just nyt: 1 kpl
Lisäksi oon syönyt kuin elefantti tai mammutti ja tsiigaillut vaan
telkkaria. Mutta näitä päiviä on tultava, niitä on pakko tulla. Sun on
tehtävä mitä sulta odotetaan ja mikä tuntuu susta oikealta. Muulla ei
ole väliä. Salarakas kirjoitti bemsuista ja mun on sanottava, että
vaikka en oo autoihmisiä (en todellakaan!) niin kyllä myös mä rakastan
bemsuja. Kun pääsee bemsun kyytiin, voi katsoa muita jotenkin
itsevarmemmin. Se tavallaan vakauttaa sua.
Mä luulen että tämä riittää tältä päivältä. Läppäri alkaa polttamaan
mun reisiä ja menen varmaan vielä uimaan (en ulos sentään, en mäkään
niin kreisi ole) ja loppuillan varmaan vaan makoilen ja syön jädeä.
Mulla on täällä aina kauheat jädevarastot, kun tulen aina pettämisen
tms. jälkeen kauheassa häpeässä tänne. :-)
Nähdään pian!
- Milla B.
lauantai, 16. huhtikuu 2005
Kommentit