Lukuisiin sähköpostiviesteihin vastatakseni ja omia ajatuksia hiukan
selvitelläkseni mä ajattelin kertoa teille enemmän Rikusta. Riku on
valtavan suosittu hahmo nykyään, mikä on aika merkillistä, koska
Rikuolli on vain tavallinen mies.
Mä olen sentään erikoislaatuinen.
Rikun oikea nimi on Rikuolli. Se voi aluksi tuntua vähän
käsittämättömältä, koska Riku-Ollihan olisi paljon luontevampi nimi,
mutta se nyt vaan on Rikuolli. En mä sitä ole keksinyt. Sitäpaitsi
miten esmes pappi lasta kastaessaan viestii että tähän tulee nyt sitten
väliviiva? Sanooko se, että "kastan sinut riku viiva olliksi piste"?
Vai tekeekö se niin, että sanoo "kastan sinut riku" sitten vetää
sormella eteensä ilmaan suuren viivan ja jatkaa "..olliksi" ja painaa
sormellaan tyhjän ilmaan pisteen? Miten se menee? Mietin tällaisia
asioita usein.
Rikuollia voi kuitenkin miettiä vähän kuten Velimatteja. Sellaisia on. Väestörekisterikeskuksen nimihaku
ei näköjään tunne yhtään Rikuollia, mutta jumalan tähden, Rikuolli hän
todella on. Ja Velimatteja se toisaalta löytää 69, joten ei tässä niin
väärillä jäljillä olla.
Riku, Rikuolli, on ammatiltaan
jonkinlainen johtaja. Mä en ole ikinä viitsinyt kuunnella minkä
yrityksen, koska kaikki työhön liittyvä on hyvin tylsää ja
pitkäveteistä, mutta varmasti jonkun suuren ja menestyvän
kansainvälisillä markkinoilla operoivan yrityksen. Koska Rikuolli on
varakas.
Riku harrastaa golfia ja squashia. Se on niissä
ilmeisesti ihan hyvä, koska se ei ikinä tule esmes piestynä kotiin ja
kuiskaa että "villivarsani, sekoita kuuman veden joukkoon hunajaa, minä
olen niin väsynyt. Peli oli tavallistakin rankempi tänään, koska olin
polttareidenjälkeisessä krappppulllaaahrkop!" Noin se ei siis sano.
Sillä ei koskaan karkaa ajatus tuolla tavalla että sen lauseen
viimeinen sana näyttää siltä kuin oksentaisi. Se on kurinalainen mies,
kersantti.
Mitäköhän muuta Rikuolliin liittyy... Kouluja se
on varmasti käynyt hyvin paljon, en ole kysellyt, mutta tärkeimmät
jutut sille on kuitenkin opettanut sen faija, joka kuoli
lento-onnettomuudessa kun Riku oli 17-vuotias. Isänsä opetusten
ansiosta Rikuolli pärjää pahassa maailmassa ja osaa käyttää
kyynerpäitään.
Riku ei tiedä tästä blogista. Kun Riku kysyy
mitä naputtelen tietokoneella, suutun valtavasti ja juoksen ympäri
taloa astioita heitellen, kuten naisten tapa usein on. Lopulta lepyn,
kunhan Riku ymmärtää, että se aiheutti valtavan konfliktin vain
olemalla typerä ja kyselemällä turhia.
Mä olin saanut myös
sähköpostin, jossa kysyttiin Rikun sukunimeä, "koska muuten me ei
uskota että sellaista onkaan yada yada". En mä kerro. Se ei olisi
reilua. Ei mua haittaa, jos asioihin ei uskota - onhan sitä
sellaisiakin ihmisiä, jotka ei usko Jumalaan. En mä voi niitä auttaa,
vaikka toisaalta voisin yrittää onkia tietooni Jumalan sukunimen ja
kertoa sen niille.
Mä olen tänään viimeistä yötä täällä
huvilalla. Tänään kävi lepakoidenkarkoittaja ja tuhosi nuo inhat
rikkinäisen nuolen lailla kiitävät lentävät rotat katon holvikaaresta.
Pitäisi muutenkin hieman kunnostaa ja tilata ainakin uudet freskot,
tässä alkaa olla niin kovin kyllästynyt noihin vanhoihin.
Jonkinlainen radio-ohjattava portti olisi varmaan kanssa ihan kiva. Ei
siitä mitään hyötyä olisi, mutta olisihan se nyt ihan jännä veivailla
sitä edestakaisin ja nauraa, kun ohikulkijat katsoo peljäten tummaa
huvilaa ja kuuntelee mun synkkää nauruani. Varastoisin jääkaapistoon
valtavat määrät raakaa lihaa ja heittelisin sitä pihamaalle niin, että
maillemme eksyneet näkisivät lihakimpaleen viuhuvan ilmassa kirkasta
tähtitaivasta vasten ja hyvin paljon säikähtäisivät.
Toisinaan mä kuvittelen, että tulen täällä yksin hengaillessani
mökkihöperöksi. Ja sitten taas en. Onneksi huomenna pääsee kaupunkiin.
Nyt mun on mentävä puhumaan puhelimessa, etten unohda kuinka puhutaan.
Mä en kuitenkaan viitsi soittaa kenellekään koska mulla ei ole mitään
uutta kerrottavaa, vaan ainoastaan puhun siihen puhelimeen ja
teeskentelen kuin toisessa päässä olisi joku.
Heil!
- Milla B.
sunnuntai, 3. heinäkuu 2005
Kommentit