Lukuisiin sähköpostiviesteihin vastatakseni ja omia ajatuksia hiukan selvitelläkseni mä ajattelin kertoa teille enemmän Rikusta. Riku on valtavan suosittu hahmo nykyään, mikä on aika merkillistä, koska Rikuolli on vain tavallinen mies.

Mä olen sentään erikoislaatuinen.

Rikun oikea nimi on Rikuolli. Se voi aluksi tuntua vähän käsittämättömältä, koska Riku-Ollihan olisi paljon luontevampi nimi, mutta se nyt vaan on Rikuolli. En mä sitä ole keksinyt. Sitäpaitsi miten esmes pappi lasta kastaessaan viestii että tähän tulee nyt sitten väliviiva? Sanooko se, että "kastan sinut riku viiva olliksi piste"? Vai tekeekö se niin, että sanoo "kastan sinut riku" sitten vetää sormella eteensä ilmaan suuren viivan ja jatkaa "..olliksi" ja painaa sormellaan tyhjän ilmaan pisteen? Miten se menee? Mietin tällaisia asioita usein.

Rikuollia voi kuitenkin miettiä vähän kuten Velimatteja. Sellaisia on. Väestörekisterikeskuksen nimihaku ei näköjään tunne yhtään Rikuollia, mutta jumalan tähden, Rikuolli hän todella on. Ja Velimatteja se toisaalta löytää 69, joten ei tässä niin väärillä jäljillä olla.

Riku, Rikuolli, on ammatiltaan jonkinlainen johtaja. Mä en ole ikinä viitsinyt kuunnella minkä yrityksen, koska kaikki työhön liittyvä on hyvin tylsää ja pitkäveteistä, mutta varmasti jonkun suuren ja menestyvän kansainvälisillä markkinoilla operoivan yrityksen. Koska Rikuolli on varakas.

Riku harrastaa golfia ja squashia. Se on niissä ilmeisesti ihan hyvä, koska se ei ikinä tule esmes piestynä kotiin ja kuiskaa että "villivarsani, sekoita kuuman veden joukkoon hunajaa, minä olen niin väsynyt. Peli oli tavallistakin rankempi tänään, koska olin polttareidenjälkeisessä krappppulllaaahrkop!" Noin se ei siis sano. Sillä ei koskaan karkaa ajatus tuolla tavalla että sen lauseen viimeinen sana näyttää siltä kuin oksentaisi. Se on kurinalainen mies, kersantti.

Mitäköhän muuta Rikuolliin liittyy... Kouluja se on varmasti käynyt hyvin paljon, en ole kysellyt, mutta tärkeimmät jutut sille on kuitenkin opettanut sen faija, joka kuoli lento-onnettomuudessa kun Riku oli 17-vuotias. Isänsä opetusten ansiosta Rikuolli pärjää pahassa maailmassa ja osaa käyttää kyynerpäitään.

Riku ei tiedä tästä blogista. Kun Riku kysyy mitä naputtelen tietokoneella, suutun valtavasti ja juoksen ympäri taloa astioita heitellen, kuten naisten tapa usein on. Lopulta lepyn, kunhan Riku ymmärtää, että se aiheutti valtavan konfliktin vain olemalla typerä ja kyselemällä turhia.

Mä olin saanut myös sähköpostin, jossa kysyttiin Rikun sukunimeä, "koska muuten me ei uskota että sellaista onkaan yada yada". En mä kerro. Se ei olisi reilua. Ei mua haittaa, jos asioihin ei uskota - onhan sitä sellaisiakin ihmisiä, jotka ei usko Jumalaan. En mä voi niitä auttaa, vaikka toisaalta voisin yrittää onkia tietooni Jumalan sukunimen ja kertoa sen niille.

Mä olen tänään viimeistä yötä täällä huvilalla. Tänään kävi lepakoidenkarkoittaja ja tuhosi nuo inhat rikkinäisen nuolen lailla kiitävät lentävät rotat katon holvikaaresta. Pitäisi muutenkin hieman kunnostaa ja tilata ainakin uudet freskot, tässä alkaa olla niin kovin kyllästynyt noihin vanhoihin.

Jonkinlainen radio-ohjattava portti olisi varmaan kanssa ihan kiva. Ei siitä mitään hyötyä olisi, mutta olisihan se nyt ihan jännä veivailla sitä edestakaisin ja nauraa, kun ohikulkijat katsoo peljäten tummaa huvilaa ja kuuntelee mun synkkää nauruani. Varastoisin jääkaapistoon valtavat määrät raakaa lihaa ja heittelisin sitä pihamaalle niin, että maillemme eksyneet näkisivät lihakimpaleen viuhuvan ilmassa kirkasta tähtitaivasta vasten ja hyvin paljon säikähtäisivät.

Toisinaan mä kuvittelen, että tulen täällä yksin hengaillessani mökkihöperöksi. Ja sitten taas en. Onneksi huomenna pääsee kaupunkiin. Nyt mun on mentävä puhumaan puhelimessa, etten unohda kuinka puhutaan. Mä en kuitenkaan viitsi soittaa kenellekään koska mulla ei ole mitään uutta kerrottavaa, vaan ainoastaan puhun siihen puhelimeen ja teeskentelen kuin toisessa päässä olisi joku.

Heil!

- Milla B.