"Vrrruuum Kimi, vrrruum" vaikeroin herätessäni ja hätkähdin. Äh, se olikin vain unta!

Hieroin unihiekkaa silmistäni ja katselin ympärilleni. Onpas hauska herätä taas uuteen päivään! Herääminen ei ole lähiaikoina tuntunut yhtä hyvältä kuin tavallisesti. Mä olen keskittynyt oikeastaan koko viikon vaan dokailemaan shampanjaa ja polttelemaan jonkinlaisia yrttikasveja joita ostin pehtooriltamme, koska Tommi Evilä voitti urheilupalkinnon. Meidän Tommi!

Rikuolli on ilmeisesti musta vähän huolissaan, koska se oli soittanut faijan kartanolle - vaikka mä vain olen isänmaallinen! Yhtenä yönä makailin narkoottisista aineista ja pontikasta sekapäisenä kartanomme metsässä ja hyräilin isänmaallisia marssilauluja sammalmättäällä maaten, kun Riku ja faija tulivat ketunmetsästysasuihin pukeutuneena, kahtatoista vinttikoiraa taluttaen mun luokseni. "Milla Beeseni, enkelini, meidän pitää jutella" sanoi faija ja kantoi mut kartanolle ja takkahuoneeseen.

Riku ja faija olivat kuulemma keskustelleet musta. Ne yrittivät selittää jotakin miten se on ihan oikein että juhlii urheilumenestystä, mutta liian pitkälle ei sovi mennä, tai saattaa tapahtua jotakin pahaa ja haavoittaa sieluaan. Nyyhkytin voipuneena ja oksensin faijan metsästyssaappaille. Sitten nukahdin.

Nyt kaikki on ihan hyvin. Me keskusteltiin asiat läpi ja faija lähti yökoneella takaisin Isoon Omenaan hoitamaan bisneksiä.

Jossakin vaiheessa yötä Riku könysi viereeni, heitti rakkauden gladiaattoriverkkonsa mun lemmen areenaleijonani päälle ja survoi keihäällä niin että koko taistelutanner oli täynnä veristä mössöä. Rikuollilla ei nimittäin ole koskaan ongelmia erektion kanssa, vaikka hän olisi kuinka humalassa!

- Milla B.