Mä olen ihan nääntynyt.
Juhannus oli aluksi suht. kiva: Me
mentiin Rikun kanssa yhden tuttavaperheen kartanolle grillaamaan
häränfileitä ja metsäsienimuhennosta. Kun pitopalvelun rekka kaartoi
pihaan, me lopetettiin grillaaminen ja heitettiin grillaamamme ruoat
kartanon yllä kammoittavasti rääkyville korppikotkille.
Sitten alkoivat ongelmat. Pitopalvelun työntekijät oli täysin
ammattitaidottomia. Mä en olisi koskaan uskonut, että ravintola-alalle
voi päästä ellei osaa pokkuroida ja niiata kuten kaukaisten maiden
prinsessat, mutta niin se vain oli.
Likaiset, päälle
viisikymppiset sinisiin haalareihin pukeutuneet miehenköriläät
raakkuivat kysyvästi minne eines pitäisi kipata. Siis kipata,
kuvitelkaa! Mä pyörähdin niiden eteen ja kysyin, kuinka vallasväelle on
opetettu puhumaan. Ne vain toljottivat mua hiljaa ja kysyvästi, joten
läpsäytin yhtä niistä kasvoille saappaastani nykäisemälläni
hevospiiskalla ja hirnahdin.
Seuraavaksi alkoikin oikea
helvetti - työläiset kohottelivat äänekkäästi käsiään ja me paremman
väen edustajat kimitimme kuorossa kuin kauniit, mutta hyvin, hyvin
närkästyneet laululinnut. Mä en kestänyt enempää, vaan tartuin
shampanjapulloon ja heilutin sitä pääni ympärillä kuin suurta lassoa.
Siitä roiskui kaiken aikaa kallista shampanjaa mun päälleni, joten
avasin suuni ja annoin helmeilevän nektarin valua kiduksiini.
Niin, mulla on kidukset. Tai siis mitkä nuo on, jotain punaista.
Jossakin vaiheessa mä olin ilmeisesti humaltunut ja huomasin
ehdottelevani eräälle pitopalvelun työläismiehistä, kuinka me voisimme
siirtyä johonkin lukuisista palvelusväen asuimina toimivista pienistä
mökeistä ja toteuttaa itsiämme antamalla mun feminiinisyyden lahnani
imaista raa'an, miehisen himon kastemadon suippoon suuhuni.
Sitten ymmärsin mitä on tapahtumassa ja aloin huutaa Rikua apuun, Riku,
Rikuolli, auta minua, ruusuasi. Riku ei kuitenkaan kuullut, koska,
kuten mä myöhemmin sain tietää, myös Riku oli yhdessä mökeistä
sellaisen haalarimiehen kanssa!
Mä en tiennyt mitä tehdä.
Yritin mm. hukuttaa itseni kartanon pihalla olevaan suihkulähteeseen,
katkaista valtimoni grillipihdeillä ja syödä itseni hengiltä. Söin
varmaan paketillisen mysliä yhteen menoon, kunnes mulle tuli kaamea olo
ja oksensin.
Nyt mä olen yhdessä meidän kesäasunnoista ja mietin tapahtunutta. Ehkä pitäisi ottaa ero.
Tai ehkä pitäisi opetella jonglööraamaan palavia esineitä? Mistä näistä tietää. Sillä saisi uusia ystäviä.
Mä olen nyt niin tolaltani, että mun on pakko sekoittaa itselleni
muutama tavallista vahvempi drinkki ja käydä porealtaaseen. Ehkä kuuma
vesi liottaa pois mun kärsimykseni, ehkä sinne taas on laitettu
jonkinlaista myrkkyä joka tekee musta elastisen ja voin alkaa kulkea
ovien avaimenrei'istä. Katsotaan nyt.
Via dolorosa!
- Milla B.
tiistai, 28. kesäkuu 2005
Kommentit