Mä olen ihan nääntynyt.

Juhannus oli aluksi suht. kiva: Me mentiin Rikun kanssa yhden tuttavaperheen kartanolle grillaamaan häränfileitä ja metsäsienimuhennosta. Kun pitopalvelun rekka kaartoi pihaan, me lopetettiin grillaaminen ja heitettiin grillaamamme ruoat kartanon yllä kammoittavasti rääkyville korppikotkille.

Sitten alkoivat ongelmat. Pitopalvelun työntekijät oli täysin ammattitaidottomia. Mä en olisi koskaan uskonut, että ravintola-alalle voi päästä ellei osaa pokkuroida ja niiata kuten kaukaisten maiden prinsessat, mutta niin se vain oli.

Likaiset, päälle viisikymppiset sinisiin haalareihin pukeutuneet miehenköriläät raakkuivat kysyvästi minne eines pitäisi kipata. Siis kipata, kuvitelkaa! Mä pyörähdin niiden eteen ja kysyin, kuinka vallasväelle on opetettu puhumaan. Ne vain toljottivat mua hiljaa ja kysyvästi, joten läpsäytin yhtä niistä kasvoille saappaastani nykäisemälläni hevospiiskalla ja hirnahdin.

Seuraavaksi alkoikin oikea helvetti - työläiset kohottelivat äänekkäästi käsiään ja me paremman väen edustajat kimitimme kuorossa kuin kauniit, mutta hyvin, hyvin närkästyneet laululinnut. Mä en kestänyt enempää, vaan tartuin shampanjapulloon ja heilutin sitä pääni ympärillä kuin suurta lassoa. Siitä roiskui kaiken aikaa kallista shampanjaa mun päälleni, joten avasin suuni ja annoin helmeilevän nektarin valua kiduksiini.

Niin, mulla on kidukset. Tai siis mitkä nuo on, jotain punaista.

Jossakin vaiheessa mä olin ilmeisesti humaltunut ja huomasin ehdottelevani eräälle pitopalvelun työläismiehistä, kuinka me voisimme siirtyä johonkin lukuisista palvelusväen asuimina toimivista pienistä mökeistä ja toteuttaa itsiämme antamalla mun feminiinisyyden lahnani imaista raa'an, miehisen himon kastemadon suippoon suuhuni.

Sitten ymmärsin mitä on tapahtumassa ja aloin huutaa Rikua apuun, Riku, Rikuolli, auta minua, ruusuasi. Riku ei kuitenkaan kuullut, koska, kuten mä myöhemmin sain tietää, myös Riku oli yhdessä mökeistä sellaisen haalarimiehen kanssa!

Mä en tiennyt mitä tehdä. Yritin mm. hukuttaa itseni kartanon pihalla olevaan suihkulähteeseen, katkaista valtimoni grillipihdeillä ja syödä itseni hengiltä. Söin varmaan paketillisen mysliä yhteen menoon, kunnes mulle tuli kaamea olo ja oksensin.

Nyt mä olen yhdessä meidän kesäasunnoista ja mietin tapahtunutta. Ehkä pitäisi ottaa ero.

Tai ehkä pitäisi opetella jonglööraamaan palavia esineitä? Mistä näistä tietää. Sillä saisi uusia ystäviä.

Mä olen nyt niin tolaltani, että mun on pakko sekoittaa itselleni muutama tavallista vahvempi drinkki ja käydä porealtaaseen. Ehkä kuuma vesi liottaa pois mun kärsimykseni, ehkä sinne taas on laitettu jonkinlaista myrkkyä joka tekee musta elastisen ja voin alkaa kulkea ovien avaimenrei'istä. Katsotaan nyt.

Via dolorosa!

- Milla B.