Järjestin edellispäivänä huvilalla jo perinteeksi muodostuneet juhlat Vin Dieselin syntymäpäivien kunniaksi.
Paikalle oli kutsuttu koko Helsingin ja Tukholman kerma. Siellä ei
varmaan ollut muita bloggaajia, koska bloggaajat on tunnetusti vähän
vasemmalle kallellaan olevia ympäristöstä kiinnostuneita hippejä, mutta
juhlat oli todella onnistuneet. (Turisti
olisi voinut tulla, mutten viitsinyt lähettää kutsukorttia, koska sen
kirjoitusten perusteella sillä on paljon kiireitä ja ajatukset lähinnä koirassa, joka syö omia ulosteitaan.)
Mutta ne juhlat - ah, se oli mahtavaa!
Me alettiin Rikuollin kanssa ottaa vieraita vastaan jo aamupäivästä.
Limusiineja kaarsi huvilan pihaan tasaisena virtana ja porealtaat
täyttyivät itsevarmasti hohottavista silinteripäisistä
johtajatyypeistä, koska rikkaat ihmiset viihtyvät porealtaissa. Se on
heidän luonnollista ympäristöään, vähän kuten kadunkulmilla rahan
kerääminen on niiden köyhien puunhalaajien.
Kun kaikki
vieraat olivat saapuneet, mä olin lopen uupunut. Kädet olivat
jatkuvasta tervehtimisestä aivan hellinä, enkä mä kyennyt avaamaan enää
suutani, kun se oli jähmettynyt ystävälliseen virneeseen.
Hyväosaisemmillakin on ongelmia ihan siinä missä köyhillä häviäjilläkin.
Illan lopuksi me istuttiin Rikuollin kanssa puutarhakeinussa ja keksittiin faktoja Vin Dieselistä.
"Rikuolli... Tiesitkö sä, että Vin Diesel pystyy lentämään
tiistai-iltaisin iltakehdeksasta aamukuuteen, jos kuuden hengen
lapsikuoro laulaa sen alapuolella kaiken aikaa Greensleevesiä?" kysyin
mä ja Rikuolli hymisi tietäväisenä pureskellen pitopöydästä
sieppaamaansa lihamureketta onnellisen näköisenä.
Sitten
Rikuolli viskasi lihamurekkeen maahan, otti esiin lemmen Aku Ankan
taskukirjansa ja luki sitä mun sisäisen hekumani vessassa. Nyt mun on
pakko mennä katsomaan ruokinko mä meidän lemmikkikakadun jo. Jos en ja
se on kuollut nälkään, mä voin aina syöttää sen meidän lemmikkihaille.
Sillä luonto toimii niin ja se on hyvä.
Bonsai!
- Milla B.
keskiviikko, 20. heinäkuu 2005
Kommentit