Järjestin edellispäivänä huvilalla jo perinteeksi muodostuneet juhlat Vin Dieselin syntymäpäivien kunniaksi.

Paikalle oli kutsuttu koko Helsingin ja Tukholman kerma. Siellä ei varmaan ollut muita bloggaajia, koska bloggaajat on tunnetusti vähän vasemmalle kallellaan olevia ympäristöstä kiinnostuneita hippejä, mutta juhlat oli todella onnistuneet. (Turisti olisi voinut tulla, mutten viitsinyt lähettää kutsukorttia, koska sen kirjoitusten perusteella sillä on paljon kiireitä ja ajatukset lähinnä koirassa, joka syö omia ulosteitaan.)

Mutta ne juhlat - ah, se oli mahtavaa!

Me alettiin Rikuollin kanssa ottaa vieraita vastaan jo aamupäivästä. Limusiineja kaarsi huvilan pihaan tasaisena virtana ja porealtaat täyttyivät itsevarmasti hohottavista silinteripäisistä johtajatyypeistä, koska rikkaat ihmiset viihtyvät porealtaissa. Se on heidän luonnollista ympäristöään, vähän kuten kadunkulmilla rahan kerääminen on niiden köyhien puunhalaajien.

Kun kaikki vieraat olivat saapuneet, mä olin lopen uupunut. Kädet olivat jatkuvasta tervehtimisestä aivan hellinä, enkä mä kyennyt avaamaan enää suutani, kun se oli jähmettynyt ystävälliseen virneeseen. Hyväosaisemmillakin on ongelmia ihan siinä missä köyhillä häviäjilläkin.

Illan lopuksi me istuttiin Rikuollin kanssa puutarhakeinussa ja keksittiin faktoja Vin Dieselistä. "Rikuolli... Tiesitkö sä, että Vin Diesel pystyy lentämään tiistai-iltaisin iltakehdeksasta aamukuuteen, jos kuuden hengen lapsikuoro laulaa sen alapuolella kaiken aikaa Greensleevesiä?" kysyin mä ja Rikuolli hymisi tietäväisenä pureskellen pitopöydästä sieppaamaansa lihamureketta onnellisen näköisenä.

Sitten Rikuolli viskasi lihamurekkeen maahan, otti esiin lemmen Aku Ankan taskukirjansa ja luki sitä mun sisäisen hekumani vessassa. Nyt mun on pakko mennä katsomaan ruokinko mä meidän lemmikkikakadun jo. Jos en ja se on kuollut nälkään, mä voin aina syöttää sen meidän lemmikkihaille.

Sillä luonto toimii niin ja se on hyvä.

Bonsai!

- Milla B.