Olimme eilen Rikun kanssa kapakassa pitämässä hauskaa ja polttamassa kalliita sikaareja.

Jo alkuillasta huomasimme, että illasta tulee villi: köyhät veljemme  kapakkakulttuurissa huvittivat parempiosaisia palavilla pensailla ja korttitempuilla, ja kauniit syöjättäret - minä muiden muassa - levittivät sylinsä auliisti hauskanpitäjäin crack-kokaiinista sumentuneiden mielten nautittaviksi ja likaisten kourain puristeltaviksi.

Aina välillä ravintolan ovelle saapui joukko rumia ja inhottavia keskiluokan edustajia ja astmaatikkoja, jotka halusivat tulla mukaan ilonpitoon. Me halveksimme heitä - nostimme jalkamme pöydälle, heittelimme heidän päälleen tuoppeja ja pikareita ja lauloimme lauluja joissa sika, renki, maanomistaja ja yksisarvinen harrastivat keskenään seksiä ja laukesivat toistensa päälle syntisesti karjahdellen.

Tupakoimattomat runkkarit - niin, olen keksinyt heille tuollaisen nimen, koska he eivät tupakoi eivätkä siten viehätä naisia jolloin he joutuvat runkkaamaan hyvin paljon - itkivät ovella ja pyysivät kapakoitsijaa heittämään meidät ulos. Kapakoitsija sytytti kuitenkin savukkeen ja nauroi heille niin, että hänen harmaat ikenensä näkyivät jopa harmaankelmeän, naisväen niin villiksi saavan tupakansavun läpi.

Lopulta, kun jokainen meistä oli aivan nääntynyt hurvittelusta ja riettaasta iloitsemisesta, lähdimme kapakasta. Syljimme ovella vielä kuikuilevien tupakoimattomien runkkareiden päälle, heittelimme heitä tupakannatsoilla ja läksimme koteihimme harrastamaan seksiä, suunnittelemaan rikoksia ja pelaamaan seurapelejä.

Tänään olen voipumukseltani kyennyt lähinnä vain lukemaan Panun kansalaisjournalismia.

- Milla B.