Olimme eilen Rikun kanssa kapakassa pitämässä hauskaa ja polttamassa kalliita sikaareja.
Jo alkuillasta huomasimme, että illasta tulee villi: köyhät veljemme
kapakkakulttuurissa huvittivat parempiosaisia palavilla pensailla ja
korttitempuilla, ja kauniit syöjättäret - minä muiden muassa -
levittivät sylinsä auliisti hauskanpitäjäin crack-kokaiinista
sumentuneiden mielten nautittaviksi ja likaisten kourain
puristeltaviksi.
Aina välillä ravintolan ovelle saapui joukko
rumia ja inhottavia keskiluokan edustajia ja astmaatikkoja, jotka
halusivat tulla mukaan ilonpitoon. Me halveksimme heitä - nostimme
jalkamme pöydälle, heittelimme heidän päälleen tuoppeja ja pikareita ja
lauloimme lauluja joissa sika, renki, maanomistaja ja yksisarvinen
harrastivat keskenään seksiä ja laukesivat toistensa päälle syntisesti
karjahdellen.
Tupakoimattomat runkkarit - niin, olen keksinyt
heille tuollaisen nimen, koska he eivät tupakoi eivätkä siten viehätä
naisia jolloin he joutuvat runkkaamaan hyvin paljon - itkivät ovella ja
pyysivät kapakoitsijaa heittämään meidät ulos. Kapakoitsija sytytti
kuitenkin savukkeen ja nauroi heille niin, että hänen harmaat ikenensä
näkyivät jopa harmaankelmeän, naisväen niin villiksi saavan
tupakansavun läpi.
Lopulta, kun jokainen meistä oli aivan
nääntynyt hurvittelusta ja riettaasta iloitsemisesta, lähdimme
kapakasta. Syljimme ovella vielä kuikuilevien tupakoimattomien
runkkareiden päälle, heittelimme heitä tupakannatsoilla ja läksimme
koteihimme harrastamaan seksiä, suunnittelemaan rikoksia ja pelaamaan
seurapelejä.
Tänään olen voipumukseltani kyennyt lähinnä vain lukemaan Panun kansalaisjournalismia.
- Milla B.
maanantai, 1. elokuu 2005
Kommentit