Moi!

Olen tässä viime aikoina vähän miettinyt asioita... Tai no, sanotaan suoraan: en ole miettinyt mitään. Itse asiassa olen aika pitkälti keskittynyt vain viineihin, ruokaan ja rauhalliseen chillailuun. Tiedättehän, chillailu - se juttu mitä työssäkäyvät ihmiset eivät voi tehdä, koska he eivät ole tarpeeksi viisaita elämään taiteellisten kykyjensä avulla ja joutuvat elämään työllä!

Tai isänsä rahoilla...

Tai huoraamalla? Oho, Mistäs tämä tuli? Huoraaminen on laitonta ja syntistä... Mutta ihan kivaa.

Apua!

Niin, en ole miettinyt mitään. Mutta silti mieleeni tuli väkisinkin, että ehkä tämä blogi alkaa jo olla vähän kulunut. Tarkoitan, pointti on varmaan tullut jo melko selväksi? Sitä paitsi, nykyäänhän meillä on No Sex in the City (ja Visukinttu). He tekevät tämän paljon paremmin... Mitä tämä sitten onkaan. Paitsi tietysti erään teleoperaattorin piilomainontaa, koska kaikki on sallittuja sodassa, rakkaudessa, teleoperaattorimainoksissa ja kokaiinipöllyssä!

Ei sillä, etteikö tätä olisi aina toisinaan ihan hauska kirjoittaa - se vain tuntuu jotenkin turhalta. Ja mitä järkeä tässä on, kun kaikki kuitenkin tietävät kuka minä olen? Siis minähän olen minä! Katso kameraan, äläkä siihen ruutuun! Kaikki sen tietävät... Paitsi nimimerkki velikulta. Kyllä hän nyt varmasti pettyy.

Toisaalta tämän avulla on mukava vain huudella ihmisille väärän nimen turvin. Esimerkiksi Panulle. Panu hei, onko näkynyt paljon nuoria, fasistisen pahoja naisia?

Tajusitteko.. Panu? Hän puhuu aina nuorten naisten fasistisesta pahuudesta. Ja minä huusin hänelle ironisesti... Hah hah haa. Olen uskomaton! Joskin käytän tässä merkinnässä hämmentävän paljon pisteitä...

Tai Turisti, tuo Turisti-nimimerkillä bloggaava kokki. Turisti, me kannatamme molemmat Kokoomusta ja vihaamme vasemmistohippejä!

Mutta onko tämä pitkiin aikoihin enää edes ollut muuta, kuin paikka johon kirjoittaa kaikki huonot jutut humalassa, koska niitä ei viitsi kirjoittaa oikeaan blogiin?

Ja nythän Illuusia voi huoahtaa helpotuksesta - tämä todella oli sepitettä, joten hän on ollut aivan kaikessa oikeassa! Anteeksi, Illuusia!

Mutta mistäs sitä tietää. Ehkä minä taas seuraavaksi humalassa kotiin sattuessani olen taas päässyt omaksi itsekseni tämän kammottavan sivupersoonani kourista ja voin taas kirjoittaa huoletta Milla B.:n blogia. Tai sitten vain teen pirtelöä niin, että jäätelöä roiskuu kaikkialle... Niin käy aina, kun teen humalassa pirtelöä. Se ei ole helppoa!

Joka tapauksessa: nyt mun on juostava olohuoneeseen, koska Rikuolli on juuri aikeissa työntää rakkauden sauvasekoittimensa mun kivikovaksi jumahtaneeseen vaniljajäätelöni.

Au revuaarch!

- Milla B.