Moi!
Olen tässä viime aikoina vähän miettinyt asioita... Tai no, sanotaan
suoraan: en ole miettinyt mitään. Itse asiassa olen aika pitkälti
keskittynyt vain viineihin, ruokaan ja rauhalliseen chillailuun.
Tiedättehän, chillailu - se
juttu mitä työssäkäyvät ihmiset eivät voi tehdä, koska he eivät ole
tarpeeksi viisaita elämään taiteellisten kykyjensä avulla ja joutuvat
elämään työllä!
Tai isänsä rahoilla...
Tai huoraamalla? Oho, Mistäs tämä tuli? Huoraaminen on laitonta ja syntistä... Mutta ihan kivaa.
Apua!
Niin, en ole miettinyt mitään. Mutta silti mieleeni tuli väkisinkin, että ehkä tämä blogi alkaa jo olla vähän kulunut. Tarkoitan, pointti on varmaan tullut jo melko selväksi? Sitä paitsi, nykyäänhän meillä on No Sex in the City (ja Visukinttu).
He tekevät tämän paljon paremmin... Mitä tämä sitten onkaan. Paitsi
tietysti erään teleoperaattorin piilomainontaa, koska kaikki on
sallittuja sodassa, rakkaudessa, teleoperaattorimainoksissa ja
kokaiinipöllyssä!
Ei sillä, etteikö tätä olisi aina toisinaan ihan hauska kirjoittaa - se
vain tuntuu jotenkin turhalta. Ja mitä järkeä tässä on, kun kaikki
kuitenkin tietävät kuka minä olen? Siis minähän olen minä! Katso kameraan, äläkä siihen ruutuun! Kaikki sen tietävät... Paitsi nimimerkki velikulta. Kyllä hän nyt varmasti pettyy.
Toisaalta tämän avulla on mukava vain huudella ihmisille väärän nimen turvin. Esimerkiksi Panulle. Panu hei, onko näkynyt paljon nuoria, fasistisen pahoja naisia?
Tajusitteko.. Panu? Hän puhuu aina nuorten naisten fasistisesta
pahuudesta. Ja minä huusin hänelle ironisesti... Hah hah haa. Olen
uskomaton! Joskin käytän tässä merkinnässä hämmentävän paljon
pisteitä...
Tai Turisti, tuo Turisti-nimimerkillä bloggaava kokki. Turisti, me kannatamme molemmat Kokoomusta ja vihaamme vasemmistohippejä!
Mutta onko tämä pitkiin aikoihin enää edes ollut muuta, kuin paikka
johon kirjoittaa kaikki huonot jutut humalassa, koska niitä ei viitsi
kirjoittaa oikeaan blogiin?
Ja nythän Illuusia voi huoahtaa helpotuksesta - tämä todella oli sepitettä, joten hän on ollut aivan kaikessa oikeassa! Anteeksi, Illuusia!
Mutta mistäs sitä tietää. Ehkä minä taas seuraavaksi humalassa kotiin
sattuessani olen taas päässyt omaksi itsekseni tämän kammottavan
sivupersoonani kourista ja voin taas kirjoittaa huoletta Milla B.:n
blogia. Tai sitten vain teen pirtelöä niin, että jäätelöä roiskuu
kaikkialle... Niin käy aina, kun teen humalassa pirtelöä. Se ei ole
helppoa!
Joka tapauksessa: nyt mun on juostava olohuoneeseen, koska Rikuolli on
juuri aikeissa työntää rakkauden sauvasekoittimensa mun kivikovaksi
jumahtaneeseen vaniljajäätelöni.
Au revuaarch!
- Milla B.
sunnuntai, 28. elokuu 2005
Kommentit