Kuulin radiosta, että tänään on joku kansallinen veteraanipäivä. Sen
takia sitten liputetaan. Mä en halua loukata tällä ketään, mutta
c'mon... What's the point?!
Jotkut ukot on joskus sata vuotta sitten sohineet jossain metsässä
joidenkin konekiväärien kanssa. Menneet haastamaan riitaa ja ottaneet
turpiin. Liputetaan! Mä en tajua... Itsenäisyyspäivän mä ymmärrän tosi
hyvin, silloinhan on esmes pressanlinnassa ihan mahtavat bileet.
Hienoja pukuja, vaikutusvaltaisia ihmisiä... glamouria. Sen mä
ymmärrän. Tosi hyvin.
Mutta siis veteraanipäivä, voi kyynel.
Jos mä tulisin ihan hulluksi ja menisin jonnekin teurastamaan ihmisiä -
joku hirveä maastopuku päällä - niin liputettaisiinko mun kunniaksi? No
way! Mutta jos on tapettu venäjäläisiä joskus ajat sitten ja ollaan nyt
vanhoja niin heti juhlitaan ja arvostetaan ihan älyttömästi. Tosi
fiksua, Suomi on näköjään just niin sivistysvaltio kuin mä luulin...
Mä en ymmärrä miksei tällaisista asioista keskustella. Kaikki vaan
pelkää, että leimataan epäisänmaalliseksi. Mä sanon suoraan, että siinä
ei ole mitään epäisanmaallista, jos on sotaveteraanipäivää vastaan.
Suomihan on ihan vitsin rauhallinen maa missä duunareille sun muillekin
järjestetään toimeentulo ja kaikkea. Miksi täytyy ruveta kunnioittamaan
jotain sotakiihkoilijoita? Huh huh...
No joo, ehkä mä
ylireagoin. Ehkä se on just hyvä ja hieno juttu, että rauhaa aletaan
pilaamaan sillä että aletaan muistelemaan jotain metsäsissejä. Mutta
kyllä mua ihmetyttää... Jos joku pystyy kertomaan mulle yhdenkin hyvän
puolen siitä että menee tappelemaan ja sotimaan, niin lupaan syödä
uuden kesähattuni.
Se on aivan ihana.
Peace!
- Milla B.
keskiviikko, 27. huhtikuu 2005
Kommentit