Kuulin radiosta, että tänään on joku kansallinen veteraanipäivä. Sen takia sitten liputetaan. Mä en halua loukata tällä ketään, mutta c'mon... What's the point?!

Jotkut ukot on joskus sata vuotta sitten sohineet jossain metsässä joidenkin konekiväärien kanssa. Menneet haastamaan riitaa ja ottaneet turpiin. Liputetaan! Mä en tajua... Itsenäisyyspäivän mä ymmärrän tosi hyvin, silloinhan on esmes pressanlinnassa ihan mahtavat bileet. Hienoja pukuja, vaikutusvaltaisia ihmisiä... glamouria. Sen mä ymmärrän. Tosi hyvin.

Mutta siis veteraanipäivä, voi kyynel. Jos mä tulisin ihan hulluksi ja menisin jonnekin teurastamaan ihmisiä - joku hirveä maastopuku päällä - niin liputettaisiinko mun kunniaksi? No way! Mutta jos on tapettu venäjäläisiä joskus ajat sitten ja ollaan nyt vanhoja niin heti juhlitaan ja arvostetaan ihan älyttömästi. Tosi fiksua, Suomi on näköjään just niin sivistysvaltio kuin mä luulin...

Mä en ymmärrä miksei tällaisista asioista keskustella. Kaikki vaan pelkää, että leimataan epäisänmaalliseksi. Mä sanon suoraan, että siinä ei ole mitään epäisanmaallista, jos on sotaveteraanipäivää vastaan. Suomihan on ihan vitsin rauhallinen maa missä duunareille sun muillekin järjestetään toimeentulo ja kaikkea. Miksi täytyy ruveta kunnioittamaan jotain sotakiihkoilijoita? Huh huh...

No joo, ehkä mä ylireagoin. Ehkä se on just hyvä ja hieno juttu, että rauhaa aletaan pilaamaan sillä että aletaan muistelemaan jotain metsäsissejä. Mutta kyllä mua ihmetyttää... Jos joku pystyy kertomaan mulle yhdenkin hyvän puolen siitä että menee tappelemaan ja sotimaan, niin lupaan syödä uuden kesähattuni.

Se on aivan ihana.

Peace!

- Milla B.