Ihmissuhteiden Hencca
oli lukenut mun kirjoittamat ohjeet alemman tason miehille. Joo, se oli
tulkinnut ne niin kuin itse parhaaksi katsoo, mutta kyllä mun täytyy
antaa arvostusta sille. Se sanoo sen mielipiteet selkeästi ja uskoo
niihin itse, mikä on tietty kaikkein tärkeintä koska rehellisyys ja se
toinen, ne on. Siis ne on tärkeimpiä. Vaikka ei sen mielipiteissä
kylläkään ole ikinä mitään järkeä kun se vääntää kaikki asiat koskemaan
itseään, mutta esmes joihinkin sellaisiin riidanhaastajiin verrattuna
jotka ei perustele mielipiteitään mitenkään, niin niihin verrattuna se
on kyllä tosi mahtava tyyppi.
Tänään pitäisi mennä Rikun
kanssa katsomaan uutta taloa. Ollaan käyty jo pari kertaa, en ole
viitsinyt vielä siitä mitään kirjoitella kun se nyt ei ole ihan varma
vielä. Mutta tosi upea se on. Ainoa huono puoli on se, että se on
ainakin kahdenkymmenen minuutin matkan päässä keskustasta. Joo, tietty
se ei kuulosta näin sanottuna pitkältä, mutta jos lasketaan että mä
haluan shoppailemaan esmes joka päivä, niin kyllä vaikka kahden vuoden
aikana siinä menee jo tosi paljon aikaa ihan hukkaan.
Kobaia
kanssa linkitti muhun ja kirjoitti musta. Se teki sen tosi hyvin,
tunnusti avoimesti että kadehtii mun elämäntyyliä ja mun rohkeutta.
Tosi ihanaa! Tällaisia ihmisiä mä haluan nähdä ympärilläni. Jos
kadehditaan, niin se kerrotaan ja puhutaan vaikka sitten selän takana
pahaa ja yritetään vahingoittaa toista. Mutta se rehellisyys, se kun
tunnustaa että kadehtii mua. Se on hienoa.
Juoksin tänään
aamulenkillä bussipysäkin ohi ja alkoi ahdistamaan ihan hirveesti. Mä
näin niissä bussia odottavissa töihin tai opiskelemaan menossa olevissa
häviäjissä kuvajaisen siitä, minkälainen musta olisi voinut tulla ellen
mä olisi niin rohkea luonne. Kun mä ajattelin sitä asiaa enemmän, mä
aloin tuntemaan itseni tosi, tosi ylpeäksi. Mä olen tehnyt oman
valintani ja kannan niistä vastuun. Kun mä lukion jälkeen jäin kotiin,
mä tiesin että esmes jotkut kateellista alkaa inhoamaan mua, mutta mä
pysyin rohkeasti päätökseni takana. Ja katsokaa vähän, kuinka hyvin
mulla menee nyt!
Niin, ylioppilas mäkin olen. Järkeä siis
löytyy omasta takaa, vaikka kuinka yrittäisitte lokeroida mut johonkin
tiettyyn kastiin. :-)
Mun mielestä sodat ja muut on tosi
mälsiä. Tai siis oikeastaan niistä uutisoiminen. Minkä takia täytyy
pilata kunnon ihmisten päivä esmes sillä että jotkut hullut
kiihkouskovaiset tappelee jossain autiomaalla? Ei se liity mun elämääni
mitenkään, enkä mä halua kuulla sellaista. Mulla on omiakin paineita
ihan tarpeeksi, ei mun täydy enkä mä halua olla mikään
maailmanpelastaja. Ihmiset ajattelee hirveän usein että "ei tolla voi
olla mikään väärin, sillähän on törkeästi rahaa ja se on noin
saiiiraaaan kaunis" mutta ei se ole niin. Joo, tietty voi tuntua
vähäpätöiseltä sellainen jos ulkona on vaikka liian kylmä mennä
kesämekolla ja mä tosi paljon haluaisin, mutta kaikki on kiinni siitä
mihin vertaa. En mä voi tuntea tuskaa tuntemattomien ihmisten puolesta,
mä voin tuntea tuskaa ainoastaan siitä, minkä mä olen tottunut näkemään
huonona.
Niinku nyt just tuon kesämekkojutun. Vaikka tänään kyllä laitan, ulkona on kuitenkin aika lämmin jo.
Toivottavasti se talojuttu nyt järjestyisi, ehkä me voitaisiin ostaa
joku hienompi auto sitten jos otetaan tuo niin olisi edes kivempi
ajella kun on niin pitkät matkat. No, en mä vielä sano mitään, katotaan
nyt.
Traksh tûi!
- Milla B.
keskiviikko, 27. huhtikuu 2005
Kommentit