Ihmissuhteiden Hencca oli lukenut mun kirjoittamat ohjeet alemman tason miehille. Joo, se oli tulkinnut ne niin kuin itse parhaaksi katsoo, mutta kyllä mun täytyy antaa arvostusta sille. Se sanoo sen mielipiteet selkeästi ja uskoo niihin itse, mikä on tietty kaikkein tärkeintä koska rehellisyys ja se toinen, ne on. Siis ne on tärkeimpiä. Vaikka ei sen mielipiteissä kylläkään ole ikinä mitään järkeä kun se vääntää kaikki asiat koskemaan itseään, mutta esmes joihinkin sellaisiin riidanhaastajiin verrattuna jotka ei perustele mielipiteitään mitenkään, niin niihin verrattuna se on kyllä tosi mahtava tyyppi.

Tänään pitäisi mennä Rikun kanssa katsomaan uutta taloa. Ollaan käyty jo pari kertaa, en ole viitsinyt vielä siitä mitään kirjoitella kun se nyt ei ole ihan varma vielä. Mutta tosi upea se on. Ainoa huono puoli on se, että se on ainakin kahdenkymmenen minuutin matkan päässä keskustasta. Joo, tietty se ei kuulosta näin sanottuna pitkältä, mutta jos lasketaan että mä haluan shoppailemaan esmes joka päivä, niin kyllä vaikka kahden vuoden aikana siinä menee jo tosi paljon aikaa ihan hukkaan.

Kobaia kanssa linkitti muhun ja kirjoitti musta. Se teki sen tosi hyvin, tunnusti avoimesti että kadehtii mun elämäntyyliä ja mun rohkeutta. Tosi ihanaa! Tällaisia ihmisiä mä haluan nähdä ympärilläni. Jos kadehditaan, niin se kerrotaan ja puhutaan vaikka sitten selän takana pahaa ja yritetään vahingoittaa toista. Mutta se rehellisyys, se kun tunnustaa että kadehtii mua. Se on hienoa.

Juoksin tänään aamulenkillä bussipysäkin ohi ja alkoi ahdistamaan ihan hirveesti. Mä näin niissä bussia odottavissa töihin tai opiskelemaan menossa olevissa häviäjissä kuvajaisen siitä, minkälainen musta olisi voinut tulla ellen mä olisi niin rohkea luonne. Kun mä ajattelin sitä asiaa enemmän, mä aloin tuntemaan itseni tosi, tosi ylpeäksi. Mä olen tehnyt oman valintani ja kannan niistä vastuun. Kun mä lukion jälkeen jäin kotiin, mä tiesin että esmes jotkut kateellista alkaa inhoamaan mua, mutta mä pysyin rohkeasti päätökseni takana. Ja katsokaa vähän, kuinka hyvin mulla menee nyt!

Niin, ylioppilas mäkin olen. Järkeä siis löytyy omasta takaa, vaikka kuinka yrittäisitte lokeroida mut johonkin tiettyyn kastiin. :-)

Mun mielestä sodat ja muut on tosi mälsiä. Tai siis oikeastaan niistä uutisoiminen. Minkä takia täytyy pilata kunnon ihmisten päivä esmes sillä että jotkut hullut kiihkouskovaiset tappelee jossain autiomaalla? Ei se liity mun elämääni mitenkään, enkä mä halua kuulla sellaista. Mulla on omiakin paineita ihan tarpeeksi, ei mun täydy enkä mä halua olla mikään maailmanpelastaja. Ihmiset ajattelee hirveän usein että "ei tolla voi olla mikään väärin, sillähän on törkeästi rahaa ja se on noin saiiiraaaan kaunis" mutta ei se ole niin. Joo, tietty voi tuntua vähäpätöiseltä sellainen jos ulkona on vaikka liian kylmä mennä kesämekolla ja mä tosi paljon haluaisin, mutta kaikki on kiinni siitä mihin vertaa. En mä voi tuntea tuskaa tuntemattomien ihmisten puolesta, mä voin tuntea tuskaa ainoastaan siitä, minkä mä olen tottunut näkemään huonona.

Niinku nyt just tuon kesämekkojutun. Vaikka tänään kyllä laitan, ulkona on kuitenkin aika lämmin jo.

Toivottavasti se talojuttu nyt järjestyisi, ehkä me voitaisiin ostaa joku hienompi auto sitten jos otetaan tuo niin olisi edes kivempi ajella kun on niin pitkät matkat. No, en mä vielä sano mitään, katotaan nyt.

Traksh tûi!

- Milla B.