Musta on tullut kiireinen. Siis ihan yhtäkkiä. Koko ajan on jotain mitä pitäisi hoitaa ja mihin pitäisi mennä! Oudointa tässä on se, että se ei edes ahdista mua.

Ajattelin, että ostan ehkä pari jakkupukua kun kiireisillä naisilla on usein sellaiset. Ja juon ainakin yhden Martinin päivässä, ettei stressi iske liikaa päälle. Kiireiset naiset tekee niin, koska ne tietää, että stressi on työtä tekevän pahin vihollinen.

Vaikka mähän en tee työtä. Mutta siis melkein.

Törmäsin Blogistanissa surffaillessani tällaiseen päivikseen kuin Kirjeitä Taivaaseen. Kiihkouskovainen, wow! Mä en ole nähnyt noita paljon, kun olen elänyt niin suojattua elämää. Maailman pahuus on monimuotoinen. Tavallaan mä olen pettynyt, ettei tuo ollutkaan sitä mitä mä ekaksi tuosta nimestä ajattelin: tuli nimittäin mieleen sellainen, että lukijat olisi voineet lähettää sinne kirjeitä kuolleille ystävilleen. Anteeksipyyntöjä ja sellaista.

Siitä mä johdattelin vähän sellaista, että jos joku perustaisi blogin nimeltä Kirjeitä Helvettiin. Sinne voisi kirjoitella vihaisia kirjeitä odottamaan niitä, joita sä niinku vihaat, ja ne sitten lukisi ne kunhan ekaksi kuolevat ja joutuvat tulimereen paistumaan. Koska eikö nuo jumalajutut mene jotenkin niin, että Jumala (ja tietty Saatana siinä samalla sitten) voi hallita aika paljon juttuja? Kyllähän ne silloin varmaan voi vaikka johonkin vaaleanpunaiseen lipastonlaatikkoon laittaa talteen ne kirjeet, jos se tyyppi ei ole vielä delannut, ja antaa se sitten kun se saapuu sinne ikuisen tuskan kehtoon.

Mä kelailin, että voisin kirjoittaa ainakin tällaiset:


Jukka oli yksi tyyppi, jolta mä sain ikävää kutinaa, kun vehtasin sen kanssa Teneriffalla vuonna -99. Tosin siinä oli pari muutakin tyyppiä mukana, mutta Jukka oli ainoa jolla oli viikset.

Sitten kanssa:


Tämä saattaa kuulostaa aika jyrkältä, mutta se katsoi kerran Rikua tosi-tosi-tosi silleen. Ymmärrätte varmaan.

Taivaaseen mä en osaa oikein kirjeitä lähetellä, kun kukaan mun tuttu ei ole ikinä kuollut enkä mä osaa kuvitella miltä se tuntuisi. Siis tuttuja tietty on kuukahtanut, mutta ei sellaisia kenestä mä välittäisin.

Helvettiin osaan siksi noin hyvin kirjoittaa, kun olen monta kertaa kuvitellut mun mielessäni muutamien tyyppien tuskallisen kuoleman. Hei c'mon, kyllä jokainen on. Ei se tarkoita sitä, että mä OIKEASTI ehkä haluaisin niiden kuolevan, mutta siis. Kyllä te tajuatte.

Tulipas tästä kauhean tällainen negis kirjoitus, vaikka mä oon just nyt niin posis kuin vain voi olla. Menee tosi hyvin. Raha ei muka tuo onnea, mutta uusi talo ainakin tuo! Muutto on muuten jo ensi viikolla. Riku hoitaa paperipuolen, thank god. Mä inhoan sitä pläräämistä.

Nyt mun täytyy lähteä lenkille, tuntuu ihan siltä kuin olisi pari grammaa ylimääräistä jossain. Söin kylläkin just mysliä, kai se siitä johtuu. Täytyy pitää paasto tänään, sen jonkun torstain kunniaksi mikä on huomenna.


Se oli runo.

Vir seez!

- Milla B.